Häpeä!

Häikäilemätön häpeä

Jokainen meistä häpeää välillä. Häpeä liittyy usein omaan epävarmuuteemme ja pelkoon siitä, mitä "muut" ajattelevat meistä. Pahimpina häpeän hetkinä sitä toivoo, että maa nielisi, jotta muut eivät näkisi meitä ja huomaisi, kuinka hävettäviä olemme.

Häpeä voi lievimmillään liittyä yksittäisiin noloihin tilanteisiin. Kaikkien tuntemaksi käsitteeksi on tainnut jo muodostua lause "Moka on lahja". Mokaamista ei toisin sanoen tarvitse ottaa liian vakavasti, koska kaikki mokaavat - myös ne kaikista itsevarmimman oloiset tyypit.

Häpeän hyvät puolet

Mokien kautta voi myös saada aikaan yllättävän hyviä muutoksia tai uusia, toimivia ideoita. Esimerkiksi täällä on lueteltu kuuluisia keksintöjä, jotka ovat syntyneet jonkun hölmön virheen kautta. Sääntöjen mukaan toimiminen ja samojen tapojen toistaminen pitävät maailman paikallaan. Epäonnistumisten kautta löydetyt luovat ratkaisut ja pienet poikkeamat poluilta tekevät elämästä kuitenkin hauskempaa ja yllätyksellisempää.

Toimitimme joku vuosi sitten yhdessä Netta Walldénin kanssa Mikä moka! -kirjan noloista sattumuksista. (Kirjaa löytyy myös kirjastoista). Keräsimme siis  yksien kansien väliin erilaisia nuorena koettuja noloja tilanteita, niin julkisuuden henkilöiltä kuin "nykyajan" nuorilta. Projektin yhteydessä ryhmä nuoria teki vielä  Tommy Lindgrénin ohjauksessa ja Suomen lasten ja nuorten säätiön tuella Mikä moka! räp-biisin. Toiveenamme oli, että kirjaan ja biisiin tutustumalla edes jokunen nuori voisi saada perspektiiviä omiin mokiinsa. Sillä eivät ne sittenkään ole niin vakavia juttuja kuin miltä ne ensin tuntuvat.

Moka siis on lahja. Mutta miksi häpeän tunne on ylipäänsä olemassa? Vähän asiaa pohtimalla huomaat, että kohtuullisen pienenä tunteena se voi auttaa meitä toimimaan paremmin ryhmässä ja yhteisten pelisääntöjen mukaan.
Kuvittele hetken aikaa tilannetta, jossa kukaan maailmassa ei tuntisi minkäänlaista häpeää. Millainen maailma olisi silloin?

Häpeä voi toisaalta olla myös paljon syvempi tunne kuin yksittäisen mokan yhteydessä syntynyt nolous. Se saattaa olla jo pienenä oppimamme ajattelumalli. Siis sisällemme lukittunut kuvitelma siitä, että meissä on pohjimmiltaan jotakin tosi noloa ja hävettävää. Se voi liittyä esimerkiksi siihen, minkä näköisiä koemme olevamme, tai siihen, millaiseksi koemme itsemme ihmisinä.

Syvältä kumpuava tunne

Tällaista syvempään juurtunutta häpeän ajatusmallia ei aina välttämättä edes osaa tunnistaa itsessään. Siitä voi kuitenkin saada häivähdyksen silloin, kun yllättää itsensä reagoimasta kohtuuttoman raskaasti tilanteisiin, joissa oma erilaisuus suhteessa muihin korostuu.

Tällainen itsensä häpeämisen ajattelumalli voi siis olla tarttunut mukaamme jo varhaislapsuudessa. Se voi olla opittu omilta vanhemmiltamme, koska he ovat kokeneet olevansa jostakin syystä muita huonompia, kenties koska jo heidän vanhempansa ovat ajatelleet samoin itsestään. Olemme myös saattaneet oppia häpeän ja todellisen minämme piilottelun mallin parhaaksi selviytymiskeinoksi omassa ympäristössämme.

Tällainen käytösmalli on voinut syntyä esimerkiksi, jos ja kun meitä on toruttu paljon pienenä. Ehkä siksi, koska vanhempamme ovat pelänneet joutuvansa muutoin häpeämään meitä, koska heidät itsensä on kasvatettu hajuttomiksi, mauttomiksi ja äänettömiksi? 😉 Olemme saattaneet kokea, että häiritsemme vanhempiamme "liian positiivisilla" tai "liian äänekkäillä" tai "liian negatiivisilla" tunnereaktioillamme (jotka ovat aiheuttaneet heissä - tietysti ihan turhaa -häpeää). Sitten olemme huomanneet, että saamme eniten kiitosta, kun pysymme poissa heidän tieltään. Tämän kautta olemme vaistomaisesti ja alitajuisesti alkaneet uskoa, että meissä / luontaisessa tavassamme toimia, on jotakin hyvin hävettävää.

Häpeä voi syntyä myös tilanteessa, jossa joku huonon itsetunnon omaava henkilö (tai henkilöt) nostaa itseään sinun kustannuksellasi esim. nimittelemällä, vähättelemällä tai sulkemalla sinut ryhmästä. Jos vielä jäät tällaisessa tilanteessa yksin muiden osaamattomuuden vuoksi (eli kukaan ei lohduta, puolusta tai osoita myötätuntoa sinulle esim oman asemansa horjumisen pelkäämisen vuoksi), ihmisen luonnollinen reaktio on alkaa epäillä itsessä olevan jotakin pahasti vialla - hävetä omaa itseään.

Tämä on kuitenkin täysin väärä tulkinta.  Koska ilmiö on monelle tuttu ja hyvin ahdistava, kirjoitan kiusaamisesta  selviämisestä myöhemmin oman postauksen.

Psykologeilla olisi varmasti paljon enemmän kerrottavaa (tästäkin) asiasta. Tämän kirjoituksen tarkoitus on kuitenkin vain avata silmäsi tunnistamaan tällaisia vääristyneitä ajatusmalleja itsessäsi. Silloin on helpompi päästää irti turhasta häpeästä.

Häpeästä vapautuminen

Kuvittelepa hetken, että kaikki suuren häpeän tunne olisikin ihan turhaa, ja sinä riittäisit maailmalle ihan sellaisena kuin olet, riippumatta puutteistasi tai tekemistäsi virheistä?

Mitä jos kuvitelma siitä, että olet joskus tai jopa aina vääränlainen, onkin vain harhaluulojen kautta opittua, ja voisitkin nyt ja heti antaa itsellesi luvan olla oma erehtyväinen ja epätäydellinen itsesi, täysin ilman siihen aiemmin liittämääsi häpeää?

Tämän kerran tehtävänäsi on - yllätys yllätys - pohtia omaa suhdettasi häpeään.

1. Kirjoita ylös tilanne tai hetki, jolloin olet viimeksi hävennyt itseäsi 

Mistä se johtui? Miltä se tuntui? Miten se meni ohi, vai menikö se ohi?

2. Kuvittele, että joku läheisesi olisi ollut samanlaisessa tilanteessa

Kirjoita ylös kuinka lohduttaisit häntä?

3. Pohdi voisitko puhua itsellesi positiivisemmin? 

Voisitko puhua itsellesikin asiasta lohduttavammin sanoin? Esimerkiksi juuri samalla tavalla kuin puhuisit asiasta läheisellesi (kohta 2 yllä)?  Tai voisitko vähintään muistuttaa itseäsi aina tällaisen tilanteen sattuessa siitä, että kukaan ei ole täydellinen ja tästäkin tilanteesta ja olosta selviää, on ennenkin selvitty?

4. Mieti voivatko omat vaatimuksesi itsellesi olla liian ankaria?

Annatko itsellesi luvan olla "tavallinen kuolevainen" vai onko sinulla tapana vaatia itseltäsi enemmän kuin muilta? Voiko häpeän tunteesi olla siksi välilllä kohtuuttoman suuri?

5. Kirjoita ylös mitä pelkäät eniten silloin, kun häpeät itseäsi? 

Mikä on pahin tilanne, minkä voit kuvitella tuolloin tapahtuvan?

Ajattelisitko itse samoin jostakusta toisesta ihmisestä, joka on samassa tilanteessa?

5. Kirjoita vielä ylös, miten joku itsevarma ihminen toimisi samanlaisessa tilanteessa, jossa sinä tunnet tai tunsit häpeää? 

6. Kuvittele lopuksi toimivasi itse saman toimintamallin mukaan

Kirjoita tai kuvittele mielessäsi alkuperäinen "tarinasi", mutta jossa toimit nyt edellä kuvaamasi itsevarman henkilön tavoin. Käytä tarinan päähenkilöllä omaa nimeäsi ja koe tapahtuma / tunne kokonaan uusiksi mielessäsi.

Sitten ei kuin vain elämään jatkossa vapaammin, ilman kohtuuttomia häpeän tunteita! :)